Yhteishankinnat estävät aidon kilpailun
Yhteishankintaa kehitettiin, kun Kuntaliiton omistama KL-Kuntahankinnat ja valtio-omisteinen Hansel yhdistyivät syyskuussa 2019. Instanssien yhdistymisen tavoitteena oli parantaa kilpailua ja kasvattaa julkisen hallinnon hinta- ja prosessihyötyjä. Codecontrol oli mukana uuden sähköisen hankintamenettelyn eli dynaamisen hankintajärjestelmän (DHJ/DPS) suunnittelussa, ja toiveemme reilujen ja ennen kaikkea järkevien kuntahankintojen toteutumisesta olivat korkealla.
Uskoimme, että valtion ja kuntien hankintatoimien yhdistyessä myös vanhanaikainen yrityksen liikevaihtoon perustuva yksioikoinen rajoitus kilpailutukseen osallistumiseksi uudistettaisiin. Vaan toisin kävi. Osallistuakseen kilpailutukseen yrityksellä tulee edelleen olla miljoonan euron liikevaihto, oli kyseessä minkä kokoinen projekti tahansa. Uuden DHJ:n ero vanhaan puitejärjestelmään verrattuna kutistui lähinnä siihen, että mukaan voi hakea missä vaiheessa tahansa, kun puitejärjestelyssä sopimukset lukittiin esimerkiksi neljän vuoden ajaksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pienet ja ketterät toimijat jäävät edelleen hankintojen ulkopuolelle – kilpailutusvaiheessa. Projekti ostetaan isoilta toimijoilta, jotka puolestaan useimmiten ostavat työn juurikin niiltä pieniltä toimijoilta, jotka jäivät alkuperäisen kilpailutuksen ulkopuolelle. Mitä tästä seuraa? Projekteista tulee raskaampia, hitaammin eteneviä ja kalliimpia. Maksajina ovat valtio ja kunnat eli aivan jokainen veronmaksaja. Lisäksi rajoite on iso kompastuskivi pienen pk-yrityksen kasvun esteenä.
Projektikohtaiset rajoitukset kaikkien etu
Nykyinen hankintalaki poistaa aidon kilpailutilanteen, sillä kaikki halukkaat eivät voi tarjota. Hankintajärjestelmän pitäisi olla aidosti dynaaminen, jolloin se mahdollistaisi projektikohtaiset kriteerit ja rajat. Tällöin kilpailutukset olisivat kaikille avoimia, kunhan yritys täyttää projektikohtaiset kriteerit. Tämä olisi huomattavasti nykyaikaisempi ja vastuullisempi tapa toimia.
Toiminnallisesti ohjelmointiala ei eroa vaikkapa rakennusalasta. Ei kerrostaloa tekemään oteta kahden miehen firmaa, mutta grillikatosta tekemään voidaan ottaa. Tai jos grillikatos tilataan ison firman kautta, sitä todennäköisesti tulee tekemään alihankintana juuri se kahden miehen firma.
Keskitettyjä ostoja tehdessä joku tekee aina kompromisseja. Isoilla yrityksillä on isot kulut, eivätkä pienet kokonaisuudet ole heille mielekkäitä hommia. Ketterämmin ja edullisemmin toteutettavissa olevalle työlle tulee lopulta iso hintalappu. Lisäksi kilpailutussääntö estää kuntia käyttämästä paikallisia toimijoita ja rahat siirtyvät kunnan ulkopuolelle, osa jopa ulkomaille.
Vastuullisuuden ja paikallisuuden puolesta
Meidän tahtotilamme on olla paikallinen, satakuntalainen toimija. Helppoa se ei ole. Ala vaatii huippuosaamista ja huippuosaajat haluavat olla mukana isoissa kuvioissa. Nuoret osaajat suuntaavat isoihin kasvukeskuksiin tai ulkomaille. Hankintalain muutos toisi pienemmillekin toimijoille mahdollisuuden osallistua kilpailutuksiin ja kasvaa. Tämä loisi suoraan lisää työpaikkoja kuntiin.
Pienempiä, paikallisia kivijalkoja suosimalla hintalapuista on mahdollista leikata jopa kolmannes pois. Kuntien olisi myös kannattavaa konsultoida projektit ennalta. Kysyä meiltä tekijöiltä, kuinka työ voitaisiin toteuttaa osissa ja siten saada osa työstä kunnan paikallisille tekijöille. Kuluttajia ohjeistetaan suosimaan paikallisia palveluita. Kunnat voisivat toimia tässä hyvänä esimerkkinä.